Can anybody help me make things better ...

Mulla on nyt ollu lähes kuukausi kirjoittamatta, syynä eri häslingit ja masentavat päivät. Ainakin päässä on ehtinyt muhia monet eri ajatukset, niin hyvät kuin huonotkin, ja olokin alkaa olla viime viikkoa parempi pikkuhiljaa. Mutta eikös se aina niin mene, että jonkun asian järjestyessä joku muu asia sortuu ? Oli miten oli, aivan liian usein tekisi mieli heiluttaa koko maailmalle keskisormea ja huutaa törkeyksiä -mutta mitä apua siitäkään loppujen lopuksi olisi ?

Ongelmien ilmaantuessa tulee huomattua, ketkä niitä oikeita ystäviä ovat. Ketkä sinua oikeasti jaksaa kuunnella, ketkä jaksaa olla tukenasi. Oikeaa välittämistä on neuvoa ja kuunnella, kun ongelmatilanteita tulee, ja lopulta korjata toisen palaset, kun hän ei olekaan kuunnellut sinun neuvojasi.

Säästä myös sen verran, että olen huomannut sillä olevan yllättävän suuri vaikutus mielialoihini. Päivä kuin päivä tuntuu helpommalta ja pirteämmältä, jos olet herännyt auringonvaloon etkä herätyskelloon. Tai jos saat aamulla vetää värikkäät aurinkolasit nenällesi, laittaa iloiset kappaleet soimaan korvillesi ja kävellä lähes kuivalla asvaltilla koulua kohti. Tosiaan, vaikka määränpää olisikin koulu, niin silti olen onnistunut tuntemaan hyväntuulisuutta. :D Mutta säänkin vaikutus on toiminut myös päinvastoin; harmaina, märkinä päivinä alakuloiset tunteet ovat voimistuneet.

Tällä kertaa ei muuta. Jatkan kirjoittelua lähipäivinä, kun koululta jää aikaa. :) -Riikka