Olen suunnitellut nyt jo muutaman päivän aiheita, joista haluan kirjoittaa. Keskiössä toki eri tuntemukset, ihmissuhteet, päihteet ja viinakulttuuri, chattaaminen, liikunta, oma keho... Luultavasti opiskelukin, sillä se on niin kiinteä osa elämääni tällä hetkellä.
Ihmissuhteet. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä tekstissä Easy love ? ja koen sen olleen ihan fiksu teksti. Ainakin siihen nähden, että tuohon aikaan suhteeni miehiin olivat hyvin rajalliset, vaikka olinkin omien "laskujeni" mukaan ollut tolkuttoman ihastunut pari kertaa. Aihe puhututtaa oman tämän hetkisen elämäni sekä läheisteni vuoksi. Aiemmin olin kuvitellut typerästi yleistäen miehien osaavan olla pitkälti se tökerömpi osapuoli. Luultavasti oma katkeroitumiseni niin ystävien kuin itsenikin puolesta on ollut typerän mielikuvan pohjalla. Älkää huoliko, tiedän kuitenkin että myös naiset osaavat olla hyvin petollisia ja kurjia...
Minun on vaikea uskoa, että läheisessä ihmissuhteessa toinen osapuoli haluaisi tieten tahtoen satuttaa toista. Ainakaan, jos mitään selkeää syytä (yleensä kosto tai laiminlyönti?) ei sille ole. Miksi kuitenkin suurin osa parisuhteista päättyy ikävästi ? Okei, yhtenä syynä on varmasti toisen vähäisemmät tunteet, jolloin suhdekin automaattisesti on toisella "eri asteella" eikä käsitys siitä ole yhteinen. Voiko ihastumisen ja rakastumisen eri asteita sitten mitata ? Itsellänihän tuo jaottelu on yhä edelleen sama: kiinnostuminen, ihastuminen ja rakastuminen. Kuitenkin on eriasteista ihastumista ja väittäisin, että rakastumistakin. Kuinka monilla parisuhteessa elävillä on yhteinen käsitys tunteiden syvyydestä vai eikö siitä silloin vain välitetä ? Ainakin omat tunteeni ovat vaikuttaneet useimmiten olevan "pyyteetöntä": yleensä itse olen ollut se ihastuneempi osapuoli ja pahimmassa tapauksessa itse jo rakastunut. Ja nuo tietäen ettei toisen tunteet ole olleet "samalla asteella" ja ilman että toinen välttämättä olisi paljoakaan tehnyt itse mitään tunteideni ylläpitämiseksi. Uskon, että monille muillekin suhteessa tai jopa säädöissä toisen tuntemukset ja toisen tekeminen kohoavat tärkeämmäksi kuin omat tarpeet (joo-o, tosi järkevää).
Toisaalta, eikö monen hyvän ja lupaavan suhteen (en puhu tässä vain itsestäni vaan tämä on minun mielipidettä, havainnointia, kuultua, jvne.) ole kuolettanut juuri määritteleminen ? Jos molempien osapuolten on hyvä olla ja tunteita on, miksi siitä tarvitsee tehdä vaikeaa määrittelemällä ollaanko nyt parisuhteessa vai ollaanko vain nyt tässä hetkessä yhdessä ? Ihmiset hakevat turvallisuuden tunnetta ja toki määrittely, tietyt rajat, tuovat sitä. Määrittely myös mahdollistaa selkeämmän yhteisen käsityksen osapuolten välisestä suhteesta, mikä vähentää väärinymmärrysten riskiä. Ei tarvitse hiippailla ennen aamupalaa salaa ulos kämpästä ennen kuin toinen herää eikä toiselle tule yllätyksenä facebookin "parisuhteessa henkilön Einoyrjö-Petteri kanssa" -ilmoitus. Liian useasti on tullut myös vastaan tapauksia, että osapuoli A ei ole esimerkiksi valmis ottamaan seuraavaa askelta ja lopulta he päätyvät tämän ongelman vuoksi osapuolen B kanssa eroon. Pian osapuoli A löytää uuden kumppanin, jonka kanssa tämä kyseinen ongelma-askel onkin otettu ennätysvauhdissa. Joku selittäisi asian "sen oikean" löytämisellä. Itse selitän suoraan puhumattomuudella. Toki osapuoli A on voinut olla silloin hyvinkin hämmentynyt tunteistaan mutta ihan oikeasti...
Meille kerrotaan joka puolelta, kuinka ihmiset munaavat parisuhteensa. Muun muassa elokuvatkin syöttävät tätä meille; vain mainitakseni muutaman, "Kuinka hukata kundi kymmenessä päivässä", "He's just not that into you" (="Jätä se! Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin". Minusta suomennos on täysin päin sitä itseään, siksi käytän mieluummin oikeaa nimeä :D), "21 tapaa pilata avioliitto"... Miksei meille kerrota mieluummin, että tee näin ja onnistut takuulla ? Toki, elokuvien "ohjeet" voidaan helposti kääntää positiivisiksi ohjeiksi: älä tee näin niin Sinulla on mahdollisuus onnistua. Alhaalla itse kasaamani ohjeita parisuhteisiin ja jättämiseen. Minunkin olisi syytä usein muistaa ne. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen... Ja en ole mikään parisuhde-expertti, mutta ainakin tiedän itse kuinka munata asiansa.
- Älä sabotoi suhdettanne heti alusta. Toitotus siitä, kuinka olet hankala ja käyt hermoille eivät edesauta asiaa. Päinvastoin, luultavasti se toitotus alkaa rasittaa toista ja teet itse vähintääkin alitajuisesti sanomastasi totta: jokaisella meillä on luontainen halu olla oikeassa. Kun olet ajatellut, että "kyllähän se tässä vielä vituiksi menee" niin se kyllä sitten menee.
- Pidä huolta ulkonäöstäsi samaan tapaan kuin ennenkin. Huolellisuuden lisääminen ei ole huono juttu, mutta jos esimerkiksi lihot suhteen aikana lähemmäs +20kg niin pian mussukkasi saattaa suunnitella hakua ohjelmaan "rakas, sinusta on tullut pullukka".
- Joillekin pareille sopii nopea eteneminen, mutta yleensä suositellaan "hitaasti, mutta varmasti" etenemistä. Eikä syyttä, sillä mitä tiiviimmäksi ja läheisemmäksi suhde syntyy, sitä enemmän opit kumppaniasi tuntemaan. Molemmista paljastuu uusia puolia ja siksi on itselle turvallisempaa edetä rauhassa. Läheiset ihmissuhteetkaan eivät ole pikajuoksu vaan läpi elämän kestävä nautinnollinen maraton.
- Puhu asioista. Niin niistä hyvistä kuin huonoista. Kumppanisi ei ole mikään roskakori vaan parisuhteeseen kuuluu myös niiden ilojen ja hyvien asioiden jakaminen. Jos et kuitenkaan puhu niistä huonoista asioista niin kumppanisi ei voi tietää, mikä sinua oikeasti vaivaa. Lisäksi kumppanisi on oikeasti kiinnostunut siitä, miltä sinusta tuntuu.
- Osoita kiinnostuksesi kumppanillesi. Jos hän on kipeä, hän varmasti ilahtuu saadessaan sinulta esimerkiksi viestin. Pienetkin eleet merkitsevät tässä ja niistä se kokonaisuus piirtyy. Hymy kasvoillasi, kun näette. Aika, jota järjestät ollaksesi hänen kanssaan ja esimerkiksi sanat, joilla kerrot mitä yhdessäolo sinulle merkitsee. Toisaalta sanallisesti omien tunteiden toitottaminen vaikuttaa liikavakuuttelulta ja voi ahdistaa toista, mutta jos et ikinä tunteistasi äänen kerro niin kyllä sekin tuntuu väärältä kumppaniasi kohtaan. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi.
- Ota riski. Uskalla olla aito, omaitsesi. Uskalla kertoa mielipiteesi ja periaateesi. Jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän on todennäköisesti väärä henkilö sinulle. Jos vaikuttaa hyväksynnästä huolimatta, että ongelmia tulee niin yritä selvittää ne kumppanisi kanssa. Jos jätät heti, kun ongelmia tulee niin se vaikuttaa luovuttamiselta. Ei ole myöskään oikein kumppaniasi kohtaan jos laitat välit poikki jokaisen sanaharkan jälkeen (ja jatkaa siitä huolimatta seuraavan päivänä samasta pisteestä, johon on jääty).
- Toisella saa ja pitää olla myös ystäviä ja oma elämä. Joskus nuo ystävät ovat sitä sukupuolta, joka kumppaniasi kiinnostaa. Se on täysin tervettä. Jos kuvittelet erilaisia salaliittoteorioita heidän tapaamisistaan jatkuvasti niin Sinä et ole terve. Toisaalta, jos Sinulla on ollut juuri hellä hetki kumppanisi kanssa ja käperrytte vierekkäin niin ei ole sopiva aika pohtia ääneen, että halusiko ystäväsi Jukka tai Kerttu tavata Sinut milloin. Kumppanillasi saattaa käydä mielessä, että ajattelitko koko hetkenne ajan ystävääsi.
- Jos jokin kumppanin teko ärsyttää, suututtaa tai harmittaa niin pohdi, olisitko itse voinut toimia jollain muulla tavalla. (Kukaan ei myöskään ikinä riitele yksinään.)
- Yritä tulla toimeen kumppanillesi läheisten ihmisten kanssa. Kuitenkin Sinä olet hänelle kaikki kaikessa ja niin ovat useimmiten hänen perhe ja ystävänsäkin, joten oletettavasti hänelle olisi tärkeää teidän kaikkien sopuisa yhteiselo. Jos et kuitenkaan voi sietää jotakin hänen läheistään, niin voit sen hänelle kyllä kertoa. Mutta ilmaise asia mahdollisimman hienotunteisesti, sillä kumppanistasi luultavammin on ikävä kuulla huonoja asioita hänelle tärkeistä ihmisistä.
- Ole kumppanisi arvoinen. Ei ole oikein häntä kohtaan, jos peuhaat hänen selkänsä takana jonkun muun/joidenkin muiden kanssa. Edes sanallisella tasolla. Tässä yleensä pidetään kynnystä siinä, mikä itsestä tuntuisi pahalta toisen tekemänä. Mitään järkeä ei ole tuhota hyvää suhdetta esimerkiksi kännisuudelmien takia. Toisaalta, jos suhde kokonaan sellaisen vuoksi kaatuu, onko se alunperinkään ollut vahvalla pohjalla ? Parhain ratkaisu ennen huvinkaan vuoksi säätämistä olisi lopettaa edellinen suhde ennen uutta tai "hupia".
- Ymmärrä, että nykyinen kumppanisi on eri henkilö kuin entisesi. Hänellä on omat mielipiteet, eri ulkokuori, eri sisin. Hän ei siis välttämättä toimi samaan tapaan kuin entisesi, joten älä piirtele piruja seinille sitä pelätessäsi. Hän myöskin on Sinun kanssasi, joten hän on kiinnostunut Sinusta. Ei eksistäsi, joten puhuminen heistä päivittäin/viikottain ei ole kumppanistasi todennäköisesti mieluista. Joitakin merkittäviä suhteita ja niiden kulkua on ehkä hyvä suhteenne alussa selvittää, mutta jatkuva höpötys entisestä suhteestasi kielii siitä ettet olisi käsitellyt vielä menneitäkään.
- Jos olet jättämässä tai pohdit sitä, älä esitä kaiken olevan OK. Koska niin ei ole. Älä siis hae läheistä fyysistä kontaktia (merkittävät halailut, suudelmat, sylikkäin olo, seksi, jne.) kumppaniltasi, sillä hän helposti sitten kuvittelee kaiken olevan hyvin. Ja hänestä tuntuu nuo kyseiset hetket tuplasti pahemmalta jättämisesi jälkeen. Koska luultavammin hänellä on pahempi olo kuin sinulla.
- Älä jätä välikäsien kautta. Ei siis puhelinta, tietokonetta, faksia, kirjettä, eikä savumerkkejä. Mielellään kerro asiasi selkeästi, miltä sinusta tuntuu ja mitä haluat (myös jatkossa). Jatko on tärkeä huomioida, sillä etenkin naisilla on usein tapana vatvoa asioita. Oletteko te nyt ystäviä, haluatko olla missään tekemisissä vai etkö itse vain ole vielä valmis suhteeseen tunteistasi huolimatta.
- Älä jätä merkkipäivinä. Ei siis valmistumispäiviä, syntymäpäiviä, joulua, uudenvuodenaattoa tai -päivää, nimipäivää, hautajaisia tai kissan ristiäisiä. Pyri eroamaan ns. normaalina päivänä ellet halua tahallesi viestittää että "hyvää syntymäpäivää" tai "hyvää uuttavuotta".
- On huomaavaista hieman odottaa ennen kuin hyppäät uuteen suhteeseen. Etenkin jos olet jättäjä.
- Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä... Opi elämään ensin itsesi kanssa ennen kuin opettelet elämään toisen kanssa. Toista sinä voit karata esimerkiksi toiseen kaupunkiin piiloon, viikonloppulomalle, mutta itsesi kanssa heräät ja itsesi kanssa menet nukkumaan aivan joka ikinen päivä. Sinun täytyy rakastaa ensin itseäsi ennen kuin voit rakastaa toista täydellisesti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ;)
-Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti