'Cause people got me, got me questionin': where is the love ?

En taaskaan tiedä miten aloittaisin tai miten edes muotoilisin asiani. Näin unenpöpperössä voi tulla melko vaikeaselkoista luettavaa, joten anteeksi siitä. Tekstin otsikko (mikä on jälleen eräästä kappaleesta ;) ) on vain mykistävä ja tiivistää tämän hetkiset ajatukseni. Eräänä yönä tuli hieman valvottua ja pohdittua asioita. Olen huomannut sekä lasten parissa työskennellessäni että lapsituttavieni kanssa ollessani heillä olevan pari ominaisuutta lähes poikkeuksetta: egosentrisyys (=itsekeskeisyys, ei pysty asettumaan toisen asemaan) ja tietyntyyppinen itserakkaus. Yleistäen jälleen, lähes kaikilta egosentrisyys katoaa ja empatia-/sympatiakyky syntyy tilalle.

Tietyntyyppisellä itserakkaudella tarkoitan toteamuksia kuten: "minä olen hyvä juoksemaan", "minä kyllä osaan itse", "enkö näytäkin kauniilta?"... Varmasti kaikille teistä, jotka olette olleet missään määrin lasten kanssa tekemisissä, tämänlaiset lausahdukset ovat tuttuja. Toisinaan, jos lapsiryhmän heikoin juoksija toteaa olevansa todella nopea, aikuinen saattaa toivoa kyseiselle yksilölle lisää itsetuntemusta kasvun myötä. Ykköspohdintani on kuitenkin ollut, että minne tuo itserakkaus iän mittaan katoaa ? Usein kuulee suomalaisia syytettävän itsensä vähättelystä niin eikö lapsia täytyisi kasvattaa tunnistamaan ja keskittymään omiin parhaisiin ja hyviin ominaisuuksiinsa ja kykyihinsä ? Varmasti monella se onkin tavoitteena, mutta miksi sitten itseä vähätteleviä ja heikko itsetuntoisia aikuisia on niin paljon ?

Itse näkisin tuon lasten itserakkauden huomattavasti terveempänä kuin yleisesti vallitsevan vähättelyn ja huonoihin piirteisiin keskittymisen. Liian moni ihminen ei löydä itsestä oikeasti mitään hyvää, mitään rakastettavaa. Eiköhän moni heistäkin ole ollut aiemmin pieni iloinen poika tai tyttö, joka on todennut osaavansa piirtää hyvin tai pyöräillä kovaa. Tai pyöräillä ilman apupyöriä. Itse uskon hartaasti, että jokaisesta meistä löytyy jotakin hyvää. Siksi tuntuu kamalalta kohdata myös lapsia, joiden reaktio uusien asioiden opettelussa on tokaisu: "en mie osaa". Missä se lapsuusikään kuuluva terve "kaikkivoipaisuuden kupla" on ?

Miksi me ylipäätään keskitymme pääasiassa toistemme huonoihin piirteisiin ? Miksi meille on helpompi löytää asioista se negatiivinen puoli ? Nähdään rumat kulmakarvat, mutta ei kauniita silmiä. Nähdään lihava kroppa, mutta ei kuvankauniita kasvoja. Nähdään iso nenä, mutta ei kauniita hiuksia. Nähdään toisen puuttuva juoksuvauhti, mutta ei toisen sinnikästä yritystä. Nähdään toisen itsesääli, mutta ei joka päiväistä kamppailua. Kuluvana kuukautena satuin olemaan yhtenä iltana chatissa, "aikuiset" -huoneessa (wou, mikä harvinaisuus... not). Suoraan sanottuna meinasin saada paskahalvauksen, kun muutama ihminen alkoi puhumaan itsemurhahaluistaan ja joidenkin reaktio oli: "tuokaan 'Pate' ei ole vieläkään tehnyt itsemurhaa, vaikka aina siitä jauhaa". Aivan kuin olisi huono asia, että kyseinen 'Pate' oli asiasta surkuttelemassa chatissa: kyllä, paikka oli todellakin väärä, mutta ainakaan minusta itsemurhasta puhuminen ei ole säälin hakemista. Minusta se kertoo aina pahasta olosta ja harkinnasta tekoa kohtaan - siksi se minun mielestäni pitää ottaa asiaankuuluvasti tosissaan.
Myös netissä, sillä ruutujen takana on oikeita ihmisiä.

En ole täysin varma, mikä tässä jokin aika sitten somessa valinnut "kutsumua" -kampanja oikein oli, mutta vaikutti itsestäni tärkeältä ja hyödylliseltä vaikken siihen itse osallistunutkaan. Ihmiset käänsivät toisten näkemät ja mahdollisesti äänen sanotut huonot piirteensä hyviksi ominaisuuksiksi. Tällaista ajattelua kaivattaisiin lisää, sillä harvat ominaisuudet ja piirteet ovat mustavalkoisesti vain "huonoja"; me vain näemme helpommin sen negatiivisen, etenkin itsemme kohdalla. Toki, parodiakuvat, joissa h***a oltiin käännetty anteliaaksi jne. nauratti itseänikin, mutta pääajatus kampanjassa oli hyvin kaunis ja olen iloinen siitä, kuinka moni tuttu lähti siihen mukaan.

Jos sinun on vaikea löytää itsestäsi mitään hyvää (ja vaikkei olisikaan niin tämä ei tee sinulle pahaa - päinvastoin) niin tartu ensi viikon haasteeseen: jokaisena viikonpäivänä mene peilin eteen, pohdi jokaiselle päivälle itsestäsi jokin hyvä asia, josta pidät ja jota arvostat. Asia voi olla ulkonäköön, ominaisuuksiin (luonteeseen) tai kykyihin liittyvä, mutta pääasia opit löytämään myös itsestäsi rakastettavaa.



Parempaa tulevaa viikkoa.

-Riikka

PS. näin loppuun oma "kutsumua" ensi viikkoon muisteltavaksi ;)

Jäärä - Sinnikäs: en luovu omista tavoitteistani, päätöksistäni tai mielipiteistäni herkästi. Tämä voi olla läheisilleni tuskaa riitatilanteissa, väittelyissä yms., mutta läheiseni voivat myös olla varmoja, että teen kaikkeni pitääkseni heidät elämässäni (huonoa, jos haluaa minusta eroon XD)

Pulputtaja - Sosiaalinen ja puhelias: tiedän, että osa uusista ihmisistä saattaa alkuun kokea (ja ehkä myöhemminkin?) suuren asiamääräni ahdistavana ja tungettelevana, mutta toivoisin ihmisten tajuavan että höpötyksen määrä johtuu joko 1. haluan tutustua heihin, 2. minä välitän heistä 3. heidän kanssaan on mukava tai helppo jutella. Kyseessä ei ole suurimmassa osassa kiinnostuminen tai tahallinen terrorisoiminen, vaan taustalla on puhtaasti jokin noista kolmesta syystä, joita en kyllä voi itse nähdä huonona.

Äänekäs - okei, tätä ei voi yliviivata. Mutta osa teistä näkee sen huonona, itse näen sen hyvänä ja tiedän, että kolmekymmentä pikku-uimaria, jotka kuulevat uimahallin hälyssä uimalakit korvilla ohjeeni ja kilpailupaikoissa löytävät minut, pitävät asiaa hyvänä,. Joten suoraan sanottuna, sen huonona näkevän osan mielipide ei minulla paina. :)

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään, kuin hullu huudan rakkauteni perään...

Olen suunnitellut nyt jo muutaman päivän aiheita, joista haluan kirjoittaa. Keskiössä toki eri tuntemukset, ihmissuhteet, päihteet ja viinakulttuuri, chattaaminen, liikunta, oma keho... Luultavasti opiskelukin, sillä se on niin kiinteä osa elämääni tällä hetkellä.

Ihmissuhteet. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä tekstissä Easy love ? ja koen sen olleen ihan fiksu teksti. Ainakin siihen nähden, että tuohon aikaan suhteeni miehiin olivat hyvin rajalliset, vaikka olinkin omien "laskujeni" mukaan ollut tolkuttoman ihastunut pari kertaa. Aihe puhututtaa oman tämän hetkisen elämäni sekä läheisteni vuoksi. Aiemmin olin kuvitellut typerästi yleistäen miehien osaavan olla pitkälti se tökerömpi osapuoli. Luultavasti oma katkeroitumiseni niin ystävien kuin itsenikin puolesta on ollut typerän mielikuvan pohjalla. Älkää huoliko, tiedän kuitenkin että myös naiset osaavat olla hyvin petollisia ja kurjia...

Minun on vaikea uskoa, että läheisessä ihmissuhteessa toinen osapuoli haluaisi tieten tahtoen satuttaa toista. Ainakaan, jos mitään selkeää syytä (yleensä kosto tai laiminlyönti?) ei sille ole. Miksi kuitenkin suurin osa parisuhteista päättyy ikävästi ? Okei, yhtenä syynä on varmasti toisen vähäisemmät tunteet, jolloin suhdekin automaattisesti on toisella "eri asteella" eikä käsitys siitä ole yhteinen. Voiko ihastumisen ja rakastumisen eri asteita sitten mitata ? Itsellänihän tuo jaottelu on yhä edelleen sama: kiinnostuminen, ihastuminen ja rakastuminen. Kuitenkin on eriasteista ihastumista ja väittäisin, että rakastumistakin. Kuinka monilla parisuhteessa elävillä on yhteinen käsitys tunteiden syvyydestä vai eikö siitä silloin vain välitetä ? Ainakin omat tunteeni ovat vaikuttaneet useimmiten olevan "pyyteetöntä": yleensä itse olen ollut se ihastuneempi osapuoli ja pahimmassa tapauksessa itse jo rakastunut. Ja nuo tietäen ettei toisen tunteet ole olleet "samalla asteella" ja ilman että toinen välttämättä olisi paljoakaan tehnyt itse mitään tunteideni ylläpitämiseksi. Uskon, että monille muillekin suhteessa tai jopa säädöissä toisen tuntemukset ja toisen tekeminen kohoavat tärkeämmäksi kuin omat tarpeet (joo-o, tosi järkevää).

Toisaalta, eikö monen hyvän ja lupaavan suhteen (en puhu tässä vain itsestäni vaan tämä on minun mielipidettä, havainnointia, kuultua, jvne.) ole kuolettanut juuri määritteleminen ? Jos molempien osapuolten on hyvä olla ja tunteita on, miksi siitä tarvitsee tehdä vaikeaa määrittelemällä ollaanko nyt parisuhteessa vai ollaanko vain nyt tässä hetkessä yhdessä ? Ihmiset hakevat turvallisuuden tunnetta ja toki määrittely, tietyt rajat, tuovat sitä. Määrittely myös mahdollistaa selkeämmän yhteisen käsityksen osapuolten välisestä suhteesta, mikä vähentää väärinymmärrysten riskiä. Ei tarvitse hiippailla ennen aamupalaa salaa ulos kämpästä ennen kuin toinen herää eikä toiselle tule yllätyksenä facebookin "parisuhteessa henkilön Einoyrjö-Petteri kanssa" -ilmoitus. Liian useasti on tullut myös vastaan tapauksia, että osapuoli A ei ole esimerkiksi valmis ottamaan seuraavaa askelta ja lopulta he päätyvät tämän ongelman vuoksi osapuolen B kanssa eroon. Pian osapuoli A löytää uuden kumppanin, jonka kanssa tämä kyseinen ongelma-askel onkin otettu ennätysvauhdissa. Joku selittäisi asian "sen oikean" löytämisellä. Itse selitän suoraan puhumattomuudella. Toki osapuoli A on voinut olla silloin hyvinkin hämmentynyt tunteistaan mutta ihan oikeasti...



Meille kerrotaan joka puolelta, kuinka ihmiset munaavat parisuhteensa. Muun muassa elokuvatkin syöttävät tätä meille; vain mainitakseni muutaman, "Kuinka hukata kundi kymmenessä päivässä", "He's just not that into you" (="Jätä se! Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin". Minusta suomennos on täysin päin sitä itseään, siksi käytän mieluummin oikeaa nimeä :D), "21 tapaa pilata avioliitto"... Miksei meille kerrota mieluummin, että tee näin ja onnistut takuulla ? Toki, elokuvien "ohjeet" voidaan helposti kääntää positiivisiksi ohjeiksi: älä tee näin niin Sinulla on mahdollisuus onnistua. Alhaalla itse kasaamani ohjeita parisuhteisiin ja jättämiseen. Minunkin olisi syytä usein muistaa ne. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen... Ja en ole mikään parisuhde-expertti, mutta ainakin tiedän itse kuinka munata asiansa.

• Älä sabotoi suhdettanne heti alusta. Toitotus siitä, kuinka olet hankala ja käyt hermoille eivät edesauta asiaa. Päinvastoin, luultavasti se toitotus alkaa rasittaa toista ja teet itse vähintääkin alitajuisesti sanomastasi totta: jokaisella meillä on luontainen halu olla oikeassa. Kun olet ajatellut, että "kyllähän se tässä vielä vituiksi menee" niin se kyllä sitten menee.

• Pidä huolta ulkonäöstäsi samaan tapaan kuin ennenkin. Huolellisuuden lisääminen ei ole huono juttu, mutta jos esimerkiksi lihot suhteen aikana lähemmäs +20kg niin pian mussukkasi saattaa suunnitella hakua ohjelmaan "rakas, sinusta on tullut pullukka".

•  Joillekin pareille sopii nopea eteneminen, mutta yleensä suositellaan "hitaasti, mutta varmasti" etenemistä. Eikä syyttä, sillä mitä tiiviimmäksi ja läheisemmäksi suhde syntyy, sitä enemmän opit kumppaniasi tuntemaan. Molemmista paljastuu uusia puolia ja siksi on itselle turvallisempaa edetä rauhassa. Läheiset ihmissuhteetkaan eivät ole pikajuoksu vaan läpi elämän kestävä nautinnollinen maraton.

• Puhu asioista. Niin niistä hyvistä kuin huonoista. Kumppanisi ei ole mikään roskakori vaan parisuhteeseen kuuluu myös niiden ilojen ja hyvien asioiden jakaminen. Jos et kuitenkaan puhu niistä huonoista asioista niin kumppanisi ei voi tietää, mikä sinua oikeasti vaivaa. Lisäksi kumppanisi on oikeasti kiinnostunut siitä, miltä sinusta tuntuu.

• Osoita kiinnostuksesi kumppanillesi. Jos hän on kipeä, hän varmasti ilahtuu saadessaan sinulta esimerkiksi viestin. Pienetkin eleet merkitsevät tässä ja niistä se kokonaisuus piirtyy. Hymy kasvoillasi, kun näette. Aika, jota järjestät ollaksesi hänen kanssaan ja esimerkiksi sanat, joilla kerrot mitä yhdessäolo sinulle merkitsee. Toisaalta sanallisesti omien tunteiden toitottaminen vaikuttaa liikavakuuttelulta ja voi ahdistaa toista, mutta jos et ikinä tunteistasi äänen kerro niin kyllä sekin tuntuu väärältä kumppaniasi kohtaan. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi.

• Ota riski. Uskalla olla aito, omaitsesi. Uskalla kertoa mielipiteesi ja periaateesi. Jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän on todennäköisesti väärä henkilö sinulle. Jos vaikuttaa hyväksynnästä huolimatta, että ongelmia tulee niin yritä selvittää ne kumppanisi kanssa. Jos jätät heti, kun ongelmia tulee niin se vaikuttaa luovuttamiselta. Ei ole myöskään oikein kumppaniasi kohtaan jos laitat välit poikki jokaisen sanaharkan jälkeen (ja jatkaa siitä huolimatta seuraavan päivänä samasta pisteestä, johon on jääty).

• Toisella saa ja pitää olla myös ystäviä ja oma elämä. Joskus nuo ystävät ovat sitä sukupuolta, joka kumppaniasi kiinnostaa. Se on täysin tervettä. Jos kuvittelet erilaisia salaliittoteorioita heidän tapaamisistaan jatkuvasti niin Sinä et ole terve. Toisaalta, jos Sinulla on ollut juuri hellä hetki kumppanisi kanssa ja käperrytte vierekkäin niin ei ole sopiva aika pohtia ääneen, että halusiko ystäväsi Jukka tai Kerttu tavata Sinut milloin. Kumppanillasi saattaa käydä mielessä, että ajattelitko koko hetkenne ajan ystävääsi.

• Jos jokin kumppanin teko ärsyttää, suututtaa tai harmittaa niin pohdi, olisitko itse voinut toimia jollain muulla tavalla. (Kukaan ei myöskään ikinä riitele yksinään.)

• Yritä tulla toimeen kumppanillesi läheisten ihmisten kanssa. Kuitenkin Sinä olet hänelle kaikki kaikessa ja niin ovat useimmiten hänen perhe ja ystävänsäkin, joten oletettavasti hänelle olisi tärkeää teidän kaikkien sopuisa yhteiselo. Jos et kuitenkaan voi sietää jotakin hänen läheistään, niin voit sen hänelle kyllä kertoa. Mutta ilmaise asia mahdollisimman hienotunteisesti, sillä kumppanistasi luultavammin on ikävä kuulla huonoja asioita hänelle tärkeistä ihmisistä.

• Ole kumppanisi arvoinen. Ei ole oikein häntä kohtaan, jos peuhaat hänen selkänsä takana jonkun muun/joidenkin muiden kanssa. Edes sanallisella tasolla. Tässä yleensä pidetään kynnystä siinä, mikä itsestä tuntuisi pahalta toisen tekemänä. Mitään järkeä ei ole tuhota hyvää suhdetta esimerkiksi kännisuudelmien takia. Toisaalta, jos suhde kokonaan sellaisen vuoksi kaatuu, onko se alunperinkään ollut vahvalla pohjalla ? Parhain ratkaisu ennen huvinkaan vuoksi säätämistä olisi lopettaa edellinen suhde ennen uutta tai "hupia".

• Ymmärrä, että nykyinen kumppanisi on eri henkilö kuin entisesi. Hänellä on omat mielipiteet, eri ulkokuori, eri sisin. Hän ei siis välttämättä toimi samaan tapaan kuin entisesi, joten älä piirtele piruja seinille sitä pelätessäsi. Hän myöskin on Sinun kanssasi, joten hän on kiinnostunut Sinusta. Ei eksistäsi, joten puhuminen heistä päivittäin/viikottain ei ole kumppanistasi todennäköisesti mieluista. Joitakin merkittäviä suhteita ja niiden kulkua on ehkä hyvä suhteenne alussa selvittää, mutta jatkuva höpötys entisestä suhteestasi kielii siitä ettet olisi käsitellyt vielä menneitäkään.

• Jos olet jättämässä tai pohdit sitä, älä esitä kaiken olevan OK. Koska niin ei ole. Älä siis hae  läheistä fyysistä kontaktia (merkittävät halailut, suudelmat, sylikkäin olo, seksi, jne.) kumppaniltasi, sillä hän helposti sitten kuvittelee kaiken olevan hyvin. Ja hänestä tuntuu nuo kyseiset hetket tuplasti pahemmalta jättämisesi jälkeen. Koska luultavammin hänellä on pahempi olo kuin sinulla.

• Älä jätä välikäsien kautta. Ei siis puhelinta, tietokonetta, faksia, kirjettä, eikä savumerkkejä. Mielellään kerro asiasi selkeästi, miltä sinusta tuntuu ja mitä haluat (myös jatkossa). Jatko on tärkeä huomioida, sillä etenkin naisilla on usein tapana vatvoa asioita. Oletteko te nyt ystäviä, haluatko olla missään tekemisissä vai etkö itse vain ole vielä valmis suhteeseen tunteistasi huolimatta.

• Älä jätä merkkipäivinä. Ei siis valmistumispäiviä, syntymäpäiviä, joulua, uudenvuodenaattoa tai -päivää, nimipäivää, hautajaisia tai kissan ristiäisiä. Pyri eroamaan ns. normaalina päivänä ellet halua tahallesi viestittää että "hyvää syntymäpäivää" tai "hyvää uuttavuotta".

• On huomaavaista hieman odottaa ennen kuin hyppäät uuteen suhteeseen. Etenkin jos olet jättäjä.

• Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä... Opi elämään ensin itsesi kanssa ennen kuin opettelet elämään toisen kanssa. Toista sinä voit karata esimerkiksi toiseen kaupunkiin piiloon, viikonloppulomalle, mutta itsesi kanssa heräät ja itsesi kanssa menet nukkumaan aivan joka ikinen päivä. Sinun täytyy rakastaa ensin itseäsi ennen kuin voit rakastaa toista täydellisesti.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ;)

-Riikka