Usein on tullut kavereiden kanssa pohdittua, missä menee kiinnostuksen ja ihastumisen raja. En muista näiden keskustelujen johtaneen mihinkään tulokseen tai selvään johtopäätelmään.
Lapsuudessa ihastuin ainakin itse lähes kaikkiin, jotka edes liikahtivat. Tuli jopa riitoja parin ystävän kanssa, voiko johonkuhun olla ihastunut, vaikkei olisikaan koskaan edes jutellut tälle. Näissä tapauksissa päädyttiin yhdessä toteamaan, että ihastuminen oli sillä kertaa ollut pinnallista ja tunteiden kohde olikin vain kyseisen pojan ulkonäkö. Iän karttuessa vaakakupissa ainakin minulla on alkanut painaa enemmän henkilön luonne kuin ulkonäkö.
Etenkin nuoruudessa ihastumista herää myös julkisuuden henkilöihin. En muista tarkkaa termiä, mutta koulussakin asiaa on jossakin aineessa yläasteella käsitelty; taisi olla joku kaukoihastuminen, josta puhuttiin helppona ja turvallisena ihastumisena. Usein ihastuessaan julkisuuden henkilöön, ihastujalla herää haavekuvia yhteisestä elämästä ja tapaamisista, jossa julkkis iskee silmänsä ihastujaan joku onnekas kerta. En kyllä sanoisi tätäkään niin terveeksi, mutta turvalliseksi kyllä. :D
Lapsuudessa tuli käytettyä aina sanaa "ihastuminen", jos oli jostakusta edes kiinnostunut. Jokainen itse osaa sen myöhemmällä iällä tarkemmin kertoa, onko jostakusta "vain" kiinnostunut vai ovatko tunteet jotakin henkilöä vahvemmat, jolloin liikutan ihastumisen eri asteilla.
Entä missä kulkee ihastumisen ja rakkauden raja ? Mielestäni niiden rajaa kuvaamaan sopii erityisen hyvin vanhasta sanonnasta katkelma "kuin veteen piirretty viiva". Nykypäivänä monet ihmiset sanovat "minä rakastan sinua" parin viikon tapailunkin jälkeen. Jotkut tosiaan rakastuvat nopeasti ja helposti, mutta tietysti kynnyskin tuon merkittävän ja tunnepitoisen lausahduksen sanomiseen on matalentunut huomattavasti. Toisinaan ihmiset toteavat yhtenä päivänä kumppanilleen "minä rakastan sinua" ja heti seuraavana päivänä haluavat ottaa eron.
Yleensä tämä lausahdus tulee ihmisen sydämestä kuin itsestään -hän itse tietää puhuvansa totta, kun lause pulpahtaa hänen suustaan. Kenenkään muun kuin itse tunteiden kokijan on vaikeaa ja oikeastaan mahdotontakin määritellä tai arvostella tämän tunteiden syvyyttä johonkuhun. Rakkaudesta puhutaan kaikkialla ja painotetaan, kuinka tärkeää ja välttämätöntä se on. Rakkautta löytyy tietysti monenlaista ja eri asteista, mutta mielestäni sitä on tarkemmin mahdotonta määrittää. Minua ainakin ahdistaa, että tunteelle, josta puhutaan rajattomana, yritettäisiin tehdä tiukka tiivistelmä. Kuin se pakotettaisiin asettumaan tiettyjen rajojen sisälle, eikä se voisi enää olla niin vapaa ja jännitävä kuin ennen. Tuntuu jo uskomattomalta, että rakastumista oltaisiin selitetty biologisesti -ainakin minusta tämä kuuluu niihin tunteisiin, joiden on parempi pysyä tuntemattomimpina. Rakkaus ja rakastuminen voisi aina uudestaan tuntua "uudelta hypyltä tuntemattomaan".
-Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti