lauantai 25. helmikuuta 2012

What doesn't kill you makes you stronger ?




Toinen asia, joka mielessäni vähän aikaa sitten pyöri, oli optimistisuus ja pessimistisyys. Itse ajattelen olevani pessimisti ja joskus eräs ystäväni sanoikin, että olisin pessimistisin ihminen, kenet hän tietää. Myönnän, että minulla on taipumus ajatella kaiken menevän päin persettä ennen kuin kyseisiä tapahtumia olisi edes aloitettukaan tai ne olisivat tapahtuneetkaan. Synkistelen myös aivan liian usein, mutta en silti ajattele sen kuuluvan pessimistisyyden "katon alle". Monesti pessimistisyyteni myös menee ironiankin puolelle ja voin todeta rehellisesti, että lähes samoissa määrin pessimistit pettyvät kuin kaikki muutkin. Itselläni ainakin on liian usein edes se pieni toivon liekki sisimmässäni, joka lepattaa ja uskoo kaiken menevän loppujen lopuksi päinvastoin kuin oletan ja "pelkään".
   Joskus tulee otettua yhteen myös näiden ikioptimistien kanssa. Arvostan heidän ajattelutapaansa, sillä en todellakaan itse kykenisi samaan. Että lähes kaikki on kivaa tai aivan jokaisesta asiasta löytää edes pienen hyvän asian, "kyllä aurinko risukasaankin paistaa", "synkimmälläkin pilvellä on hopeiset reunat" (vai mitenkäs se meni? :D), jne... Yhteenottoja on tullut myös toisen ajattelutavan vuoksi; joko minua on alkanut ottaa päähän heidän asenteensa, "kyllä kaikki järjestyy" tai että "hyvin tämä menee", vaikka on ollut päivän selvää, että koko homma pissii omalle jalalleen. Tai sitten minun ikävä ja latistava asenteeni on alkanut ärsyttää heitä. Ymmärrän senkin asian täysin: joskus ärsytän itse itseäni.

ps. kuvia saa isommaksi klikkaamalla.
Kumpi on loppujen lopuksi parempi ? Vai onko kumpikaan ajattelutapa hyvä ? Kaikkein ärsyttävimpinä pidän realisteja, jotka eivät anna mielikuvituksensa ja unelmiensa liitää -tai vaikka antaisivat, he pitävät ne tiukoissa rajoissa tai jos eivät, he eivät usko niiden toteutuvan. Liikaoptimistisuus on ärsyttävää, mutta niin myös pessimistisyyskin tietyn kynnyksen ylittäessään. Jokaiselta täytyisi löytyä molempia, jotta niitä voisi käyttää tilanteesta riippuen oikein ja sopivasti. Mutta kuten varmasti kaikki olemme tämän elämästä oppineet tai omasta kokemuksesta muuten vain tiedämme -nallekarkit eivät mene aina tasan.

-Riikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti