Toinen asia, joka mielessäni vähän aikaa sitten pyöri, oli optimistisuus ja pessimistisyys. Itse ajattelen olevani pessimisti ja joskus eräs ystäväni sanoikin, että olisin pessimistisin ihminen, kenet hän tietää. Myönnän, että minulla on taipumus ajatella kaiken menevän päin persettä ennen kuin kyseisiä tapahtumia olisi edes aloitettukaan tai ne olisivat tapahtuneetkaan. Synkistelen myös aivan liian usein, mutta en silti ajattele sen kuuluvan pessimistisyyden "katon alle". Monesti pessimistisyyteni myös menee ironiankin puolelle ja voin todeta rehellisesti, että lähes samoissa määrin pessimistit pettyvät kuin kaikki muutkin. Itselläni ainakin on liian usein edes se pieni toivon liekki sisimmässäni, joka lepattaa ja uskoo kaiken menevän loppujen lopuksi päinvastoin kuin oletan ja "pelkään".
Joskus tulee otettua yhteen myös näiden ikioptimistien kanssa. Arvostan heidän ajattelutapaansa, sillä en todellakaan itse kykenisi samaan. Että lähes kaikki on kivaa tai aivan jokaisesta asiasta löytää edes pienen hyvän asian, "kyllä aurinko risukasaankin paistaa", "synkimmälläkin pilvellä on hopeiset reunat" (vai mitenkäs se meni? :D), jne... Yhteenottoja on tullut myös toisen ajattelutavan vuoksi; joko minua on alkanut ottaa päähän heidän asenteensa, "kyllä kaikki järjestyy" tai että "hyvin tämä menee", vaikka on ollut päivän selvää, että koko homma pissii omalle jalalleen. Tai sitten minun ikävä ja latistava asenteeni on alkanut ärsyttää heitä. Ymmärrän senkin asian täysin: joskus ärsytän itse itseäni.
ps. kuvia saa isommaksi klikkaamalla. |
-Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti