Kritiikin sieto ;)

Lopulta sitten minäkin sorruin blogin kirjoittamiseen, vaikka olin itselleni monta kertaa luvannut, etten tähän sortuisi. No, olen alkanut pikkuhiljaa myöntämään muutenkin, että olen huono pitämään lupauksiani itselleni, joten miksi tuostakaan olisin sitten välittänyt.
   Itsestäni sen verran kuin esittelyssäkin lukee; olen seitsemäntoista vuotta ja käyn lukiota. Vielä tämä kevät pitää jaksaa painaa ja sitten edessä olisikin jo abivuosi. Vaikea alkaa itsestään mitään esittelyjä sepustamaan, mutta tuskin niitä kukaan kaipaisikaan -tärkeämpää ovat asiat, joita toivottavasti jaksan tänne kirjoitella. Eli tämä blogi ei kerro minun läpimätätylsästä elämästäni, vaan ajatuksista ja mietteistä, joita tässä matkanvarrella on syntynyt tai tulee syntymään. :) En lähde kirjoittamaan blogia myöskään lukija-hakuisesti, vaan olen pienestä pitäen ilmaissut itseäni kirjoittamalla. Aivan pienenä sovin kotiriidatkin jättämällä anteeksipyynnön paperilla vanhempieni vuoteeseen. Olen siis tekstityttö, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. :D Mutta hei, turhat jaarittelut jääköön tähän ja sitten asiaan.



Eli kritiinkin sietäminen ja antaminen. Olen itse jossain vaiheessa elämääni alkanut hokea haluavani ihmisten sanovan asiat päin naamaa. Olen sanonut haluavani myös kuulla, jos minussa on jotakin muita ärsyttävää tai häiritsevää, jotta voisin tehdä asialle jotakin. Toinen peruste halulleni on ollut myös, että helpompaa ne negatiivisetkin asiat on kuulla suoraan toiselta kuin monen muun ihmisen kautta. Kuitenkin aina, kun olen sanonut tuon asian jollekin, keskustelun osapuoli tai osapuolet ovat vakuuttaneet samaa. Luulenpa, että suurin osa meistä on samaa mieltä tässä asiassa.

   Valitettavasti tieto myös lisää tuskaa. Itse ainakin voin myöntää rehellisesti, että useimmiten (negatiivisen) palautteen kuuleminen loukkaa edes vähän. Olen herkkä joissakin asioissa ja suutun helposti, mutta ei palautteesta tässä tilanteessa voi suuttua; siis jos itse olen nimenomaan sanonut haluavani kuulla asiat suoraan. Pyrin itsekin toteuttamaan ajatustani, mutta joskus suoraan sanominen tuntuu liian vaikealta ja asiat liian loukkaavilta toista kohtaan. En yleensä halua loukata ketään tietentahtoen ja luultavasti osalla on sama syy vältellessään kyseistä toimintaa.

   Otan asian esille, koska liian usein huomaa väkisinkin, kuinka toinen loukkaantuu, jos hänelle kertoo hänen pyyntönsä mukaisesti, että mikä mättää. Loukkaantua saa, kuten aiemminkin mainitsin, mutta kertomisesta jatkuva vihoittelu tuntuu naurettavalta. Mielestäni kaikenlaisen palautteen pyytäjien pitäisi kestää myös negatiivinen tai rakentavakin palaute. Kaikesta ei voi pitää ja sen saa sanoa ääneenkin. Tietysti erityisesti negatiivisen (ei siis rakentavan) palautteen jakajilla pitäisi löytyä myös järkeä muotoilla asiansa miellyttävämpään muotoon. Mutta missä tässä mennään liiallisen kaunistelun tai jopa valehtelun puolelle ?

   Pitäydyn joka tapauksessa mielipiteessäni; pidän pienempänä pahana kuulla loukkaaviakin asioita suoraan kuin kuulla niistä muutaman mutkan kautta. Etenkin tapauksissa, joissa itse olen suoraan puhumista pyytänyt. Toivon, että palautteen pyytäjät ja rehellisyyttä hinkuvat kestäisivät niin palautteen kuin palautteenkin ja asioista voi myös itse sanoa suoraan toiselle, jos toisen sanat ovat menneet oman sietorajan ja kestämisen yli.

-Riikka

P.S. Jos vaivauduit lukemaan, niin palautetta, kiitos. ;P